Joutsan seurakunnan historiaa

Joutsa kuului keski-ajalla hämäläisasutuksen piiriin Sysmän suurpitäjään. Savon raja kulki suunnilleen Joutsan nykyistä itärajaa myötäillen. Joutsan seurakunta muodostettiin Hartolan kappeliseurakunnaksi vuonna 1784, jolloin Hartola itsenäistyi Sysmästä. Kappalainen asui ensiksi Leivonmäellä, jonne oli rakennettu rukoushuone. 1798 valmistui Pekkasten pappila Angesselän rannalle ja kappalainen asettui sinne. Puinen ristikirkko valmistui vuonna 1813 rakennusmestari Heikki Salon johdolla. Joutsan seurakunta itsenäistyi vuonna 1860 ja Leivonmäki oli puolestaan sen kappelina vuoteen 1878, jolloin se itsenäistyi.

Hengellisesti Joutsan seurakunta on perinteisen yleiskirkollista. Herätysliikkeistä herännäisyys on vaikuttanut seudulla erityisesti Margareta Högmanin (1786 - 1849) ja hänen ystäviensä ns. ystäväliikkeen välityksellä. Margaretalla oli hyvä luku- ja kirjoitustaito. Seuroissa hän ei ollut niinkään puhuja kuin sielunhoitaja ja vaivattujen ohjaaja. Margareta Högman on siunattu Joutsan kirkkomaahan. Margaretan muistoa on seurakunnassa vaalittu mm. Marianpäiväseuroissa. Seuroissa tullaan  yhteen sanan, veisuun ja hiljaisuuden ääreen kaipaamaan Jumalan apua ja turvaa. ”Sanotte, että olette kylmä, sokea, alaston ja ette tunne itseänne ja sydäntänne tuosta kirvelee. Tämän tunnon täytyy saada teitä etsimään sitä johdattajaa, joka sitä vahvistaa ja valaisee - Kristusaurinkoa”. Nykyään herännäisyyden vaikutus ei ole kovin vahva, mutta vaikuttaa myönteisenä pohjavireenä seurakunnassa.

Kirkollinen kehitys on johtanut seurakuntien yhteistyöhön ja yhdistymisiin. Luhangan seurakunta yhdistettiin Joutsan seurakuntaan vuoden 2006 alusta ja Leivonmäen seurakunta kuntaliitoksen myötä vuoden 2008 alussa. Luhangasta ja Leivonmäestä on muodostettu kappeliseurakunnat.
Lue lisää Luhangan seurakunnan historiasta ja Leivonmäen seurakunnan historiasta

Joutsan seurakunnan historiikin v. 1976-2006 on koonnut Mervi Ruokola-Parkkonen ja se julkistettiin seurakunnan täyttäessä 150 vuotta vuonna 2010.