Luhangan seurakunta

Sysmän kappelista itsenäiseksi ja uudelleen kappeliksi

Luhanka on maakunnallisesti vanhaa Itä-Hämettä ja keski-ajalla se kuului Sääksmäen ja Hattulan erämaihin. Seurakunnallisesti Luhanka kuului Sysmään, joka erosi Hollolasta jo 1400-luvun puolivälissä.

Kornetti Alexander Reeth ryhtyi ajamaan Luhangan kappelin perustamista. Perusteluina oli mm. pitkät kirkkomatkat Sysmään. Tieolosuhteet maitse olivat heikot. Sysmän pitäjänkokous suostui 1766 Luhangan muodostamiseen kappeliksi. Kuningas Adolf Fredrik vahvisti kappelin perustamisen seuravana vuonna. Reeth oli samanaikaisesti ajanut kirkon rakentamista ja papin valitsemista. Kirkko valmistui syksyllä 1766 ja vihittiin käyttöön 22.2. 1767 ja ensimmäiseksi kappalaiseksi nimitettiin Thomas Neovius. ”Reethin kirkko” (kuva alla) oli käytössä 125 vuotta vuoteen 1892, jolloin se purettiin huonokuntoisena.

Vuonna 1864 Luhangan kappeli itsenäistyi omaksi seurakunnaksi. Nykyisin kesäkäytössä oleva Josef Stenbäckin suunnittelema kirkko rakennettiin 1893. Kirkko kuuluu maamme suurimpiin puukirkkoihin ja sitä käytetään kesäisin mm. konsertteihin. Talvikäyttöön soveltuva vuonna 1958 valmistunut Einari Teräsvirran suunnittelema ”talvikirkko” soveltuu monenlaiseen seurakuntatoimintaan. Tammijärvelle valmistui vuonna 1963 seurakuntakotiyhdistyksen toimesta Matti Hämäläisen suunnittelema kyläkirkko.

Luhangan seurakunta ei ole kuulunut erityisesti minkään herätysliikkeen piiriin. Hengellisen elämän eri vaikutteita on seurakunnassa tullut eri tahoilta. Seurakuntaelämä on ollut vireää.

Viime vuosien aikana seurakunnan väkimäärä pieneni runsaaseen 800 henkeen. Seurakunnan taloudellinen kannattavuus heikkeni myöskin. Lokakuussa 2002 alkoivat yhteistyöneuvottelut Joutsan ja Leivonmäen seurakuntien edustajien kanssa. Neuvottelut johtivat myöhemmin ratkaisuun Luhangan seurakunnan liittämiseksi Joutsan seurakunnan yhteyteen vuoden 2006 alusta. Luhankaa varten perustettiin kappeliseurakunta ja kappelineuvosto johtamaan seurakuntatoimintaa alueella. Tämä kehitys noudattaa laajemminkin kirkossamme tapahtunutta kehityssuuntaa väkimäärältään pienenevissä ja taloudeltaan heikkenevissä maaseutuseurakunnissa. Hallinnon laajetessa isompiin yksiköihin seurakuntatoiminta tahdotaan samanaikaisesti turvata ja pitää ihmisläheisenä. Tulevat vuodet näyttävät, miten siinä onnistumme.

Reetin kirkon muistokivessä oleva teksti

Tällä paikalla on seissyt Luhangan kirkko v.1766-1892 ja sen äärellä kellotapuli v. 1799 -

Moni päätynyt on pyhä saatto tähän kalliiseen kalmistohon. Moni äiti ja vanha taatto alle nurmen tään nukkunut on. Tänne temppeli kutsui Herran niin nuorta kuin vanhaakin ja pyhä pöytä niin monen kerran myös tänne katettihin.

Oi muistaos aina tätä sinä tomu ja mato maan, ja turhuus maailman jätä täällä kaikki katoopi vaan.