Lue hartauskirjoitus

Totuuden Henki

Totuuden henki, johda sinä meitä, pyydettiin aamunavauksissa silloin, kun kouluissa vielä laulettiin virsiä. Totella piti, opettajia ja vanhempia. Ja elää ihmisiksi. Syntejä oli monenlaisia, kuten kiroilu, valehtelu, ruuan jättäminen lautaselle, epärehellisyys ja avioero.

Jos uskaltaa yleistää, niin kyllä me suomalaiset pitkin ja poikin maatamme uskoimme Jeesukseen. Uskosta ei paljoa puhuttu ääneen, mutta ei myöskään kyseenalaistettu. Se oli maan tapa. Toki oli erilaisia liikkeitä, niin vahvempaa herätystä kuin uskon kieltämistä ajavia. Mutta keskimäärin Jeesus oli meille totta.

Kuuliko Jeesus, kun käytännössä me kaikki, koko Suomi, pyysimme Totuuden Henkeä ohjaamaan meitä? Ja jos kuuli, niin näkyikö, ilmeneekö se yhä meissä Hengen hedelminä, joita Galatalaiskirjeen (5:22) mukaan ovat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensä hillitseminen?

Pyhä Henki, Totuuden Henki, Puolustaja paljastaa, mitä on synti. Näin Jeesus opetuslapsilleen lupaa. Johanneksen evankeliumissa Jeesus puhuu synnistä yksikössä, ei synneistä.  Unohdetaan siis syntilistat, jotka pohjautuvat yhteiskuntamoraaliin ja seksuaalieettisiin keskusteluihin.  ”Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun”, Jeesus sanoo. Kulttuurit, ajat ja tavat muuttuvat, käsitykset suotavasta ja paheksuttavasta. Mutta on vain yksi totuus: synti on ylenkatsetta Jeesusta kohtaan.

Luulen, että Jeesus katsoo meihin ymmärtäväisesti ja rakastavasti silloinkin, kun haparoimme, millä sanoilla puhua hänestä. Mutta parhaassa tapauksessa Jeesuksen läheisyys ja Totuuden Henki huokuu meistä rakkautena, ilona ja ystävällisyytenä, joskus jopa pitkämielisyytenä ja sävyisyytenä. Mutta ei hätää, että ylpistyisimme; Jeesus itse on lahjoittanut uskon. Hengen hedelmät kasvavat meissä, mutta ne eivät ole meistä. Niiden kasvua ruokkii Totuuden Henki, jota pyydämme, kun etsimme valkeuden teitä.

Kirsi Pohjola

pappi