Hartauskirjoitus 22.3.

Lasta odottavat vanhemmat seuraavat innolla, milloin lapsi ensi kertaa liikahtaa tuntuvalla tavalla äitinsä kohdussa. Samoin mielen saa iloiseksi, kun odottavan äidin vatsan pinnalle ilmestyy kohouma sikiön ”myllätessä”. Valitettavasti Suomessamme noita ilon hetkiä on entistä harvemmin, kun jostain syystä ”lasten teko” on kääntynyt voimakkaaseen laskuun.

Ensi sunnuntai on Marian ilmestyspäivä. Päivän evankeliumi on Luuk.1:39-45. Siinä kerrotaan äidin kohdussa olleen lapsen liikkeistä ja sen aiheuttamasta aivan erityisestä ilosta. Elisabet-nimisen naisen sikiö oikein hypähti äitinsä kohdussa. Elisabetin ilon syynä ei kuitenkaan ollut tuo lapsi, vaan lapsi jota Elisabetin luo tullut nuori sukulaisnainen, Maria odotti.

Tuon ajan juutalaisnainen toivoi tulevansa Messiaan, Vapahtajan äidiksi. Sitä myös toivotettiin nuorille naisille.

Elisabet tajusi tai oikeammin sikiö hänen kohdussaan ilmoitti, että hän itse ei ollut tulevan Messiaan äiti, vaan se oli hänen edessään seisova nuori nainen. Elisabetin sydämessä ei ollut kateutta. Päinvastoin hänen sydämensä oli täynnä iloa. Ilo ja varmuus Messiaan läsnäolosta syntyi Marian tervehdyksestä. Sivujuonteena tästä voisi vetää johtopäätöksen, että ei ole yhdentekevää, miten me tervehdimme toisiamme tai miten kohtaamme toinen toisemme.

Marialle Elisabetin sanat olivat vahvistus näylle, minkä hän oli aiemmin saanut (Luuk.1:31-33). Luottamus Jumalan ilmoitukseen palkittiin.

Mitä Elisabet lopuksi sanoi, on syytä lainata tähän: ”Autuas sinä, joka uskoit. Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä”. Tämä on Uuden testamentin ensimmäinen autuaaksijulistaminen.

Meidän ei tarvitse palvoa Mariaa kuten joissain kirkkokunnissa tehdään. Tuohon autuaaksijulistamiseen saamme kuitenkin yhtyä. Mutta ennenkaikkea me saamme iloita siitä, että Marian kautta syntynyt on niin sinun kuin minunkin Vapahtaja, Jeesus Kristus.

Matti Kallioinen
pappi ja rovasti Leivonmäen Kuhasenmäeltä