Hartauskirjoitus 29.3.

Olemme nyt suuntaamassa kohti kirkkovuoden huipentumaa. Ennen pääsiäistä vietämme ensi sunnuntaista alkaen viikkoa, jota on tapana kutsua hiljaiseksi viikoksi tai piinaviikoksi, koska se huipentuu Jeesuksen ristinkuoleman muistamiseen pitkänäperjantaina.

Viikon kutsuminen hiljaiseksi tarkoittaa sitä, että sen aikana meidän tulisi erityisellä tavalla hiljentyä pohtimaan Jeesuksen ristinkuoleman sisältöä ja merkitystä. Viikon tapahtumat eivät kuitenkaan ole erityisen hiljaisia. Jeesusta kuulustellaan ja pilkataan varsin voimakkaan metelin keskellä.

Hiljaisen viikon aloitus palmusunnuntainakaan ei ole erityisen hiljainen päivä. Jeesus ratsastaa aasilla kohti Jerusalemia. Silloin kuitenkin vielä kansanjoukko tervehtii Häntä iloisesti. Tieto Jeesuksen tulemisesta oli aikaansaanut, että ihmiset ” menivät häntä vastaan huutaen: ’Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!’” (Joh. 12: 13.)

Jeesusta oli aiemminkin lähdetty kuuntelemaan matkojenkin takaa, mutta mikä oli nyt aikaansaanut sen, että Jeesuksen näkemistä suorastaan ”jonotettiin” asettumalla katujen varsille? Erityisesti itäisessä kristikunnassa painotetaan vastauksena, että Jeesus oli juuri edeltävänä päivänä herättänyt Lasaruksen kuolleista. Siksi palmusunnuntaita edeltävää lauantaita kutsutaan Lasaruksen lauantaiksi.

Lasaruksen kuolleista herättäminen on ollut ennakkokuva siitä, että Jeesus on kerran herättävä kuolleet. Hän on itse voittanut lopullisesti kuoleman omalla kuolemallaan ja ylösnousemisellaan. On kuitenkin epäselvää, missä määrin aasilla Jerusalemiin ratsastavaa Jeesusta tervehtimään lähtenyt ihmisjoukko ymmärsi Jeesuksen todellista tarkoitusta. Lasaruksen herättäminen oli joka tapauksessa ollut ihmeellinen uutinen.

Monet odottivat, että Jeesus täyttäisi israelilaisten toiveen päästä vapaaksi roomalaisten hallinnasta. Kun Jeesuksen tarkoitus oli kuitenkin syvempi eli vapauttaa ihmiset elämään Jumalan yhteydessä, ihmiset eivät olleetkaan enää tyytyväisiä. Jeesukselle ei ollut tärkeintä roomalaisten vastustaminen. Pettymys ja turhautuminen Jeesukseen purkautui sitten niin rajulla tavalla, että suuri ihmisjoukko pyysi Rooman miehitysvallan edustajia surmaamaan Jeesuksen kaikkein häpeällisimmällä tavalla.

Oliko aasilla ratsastavaa Jeesusta iloisen äänekkäästi tervehtivien ihmisten joukossa samoja, jotka muutamaa päivää myöhemmin vaativat ristiinnaulitsemista? Tähän emme saa Raamatusta suoraa vastausta. Kuitenkin Raamatun sana haastaa meitä tutkimaan, otammeko me vastaan Jeesuksen työn sellaisena, kuin Hän on sen itse tarkoittanut.

Olavi Saurio
v.t. kirkkoherra