Hartauskirjoitus 19.4.

Oletko joskus paimentanut lapsia? Näinhän voidaan tokaista, kun huolehditaan lapsilaumasta. Ehkäpä se onkin samanlaista kuin karjan paimentaminen; pidetään turvassa, huolehditaan ravinnosta, katsotaan että kaikki tulevat toimeen keskenään eli otetaan vastuu lauman hyvinvoinnista.

Paimenen työ on vastuullinen tehtävä. Jeesus vertasi itseään paimeneen, vieläpä hyvään sellaiseen. Paimeneen, joka pitää laumastaan huolta, paimeneen, joka tuntee omansa ja on valmis antamaan henkensä laumansa puolesta. Siis täydellinen paimen, parempaa ei voisi olla! Ja juuri tämän paimenen laumaan meillä on etuoikeus kuulua!

Daavid kirjoitti tästä ajatuksesta aikoinaan näin: Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäsi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.

Nämä sanat löytyvät psalmista 23. Tuo psalmi on kuulunut rippikoululeirien aamuhartauteen ainakin jo kymmenen vuoden ajan. Sen avulla olemme myös pohtineet, millainen Jumala on. Mitä sinä muuten vastaisit siihen tuon psalmin pohjalta?

Tulevana sunnuntaina Jeesus kutsuu jälleen laumaansa kokoontumaan yhteen jumalanpalvelukseen, jossa yhdessä saamme rukoilla, laulaa, nauttia paimenemme eväistä: viinistä ja leivästä. Joutsan kirkossa isoskoulutuksen päättävät nuoret siunataan isosen tehtävään. Kesän leireillä he pääsevät omalta osaltaan toteuttamaan paimenen tehtävää isosen roolista käsin. Onhan Jeesus ylimpänä paimenena kutsunut meidät kaikki huolehtimaan Jumalan laumasta; pitämään huolta toinen toisistamme.

Psalmi 23 loppuu sanoihin: Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Annika Oksanen
Nuorisotyönohjaaja