Uutislistaukseen

Hartauskirjoitus 10.5.2023

Onko rukoileminen suorittamista?

Rukoilevat kädet

Pääsiäisaika on lähtökohtaisesti iloista aikaa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Mitä lähemmäksi aika rientää kohti helatorstaita, sitä enemmän korostuu kristittyjen elämän jatkuminen täällä maailmassa. Jeesus on voittanut kuoleman ja elää taivaallista elämää. Kristittyinä kuitenkin joudumme elämään täällä maailmassa, jossa on paljon epävarmuutta, puutetta ja monenlaista pahaa.

Emme elä siis täällä maailmassa taivaallisessa ihanuudessa. Millä tavalla voimme olla Jumalaan yhteydessä ja kohdata taivaassa olevan Jeesuksen? Tähän meille on opetettu vastaus: rukoilemalla. Rukous on puhetta Jumalan kanssa.

Rukous voi usein tuntua aivan joltain muulta kuin vuoropuhelulta Jumalan kanssa. Vaikka meille on opetettu, että rukous on tärkeä osa kristityn elämää, rukoileminen voi silti tuntua pakolliselta suorittamiselta tai yksinpuhelulta. Emme välttämättä koe Jumalan kanssa samanlaista kanssakäymisen iloa kuin vaikkapa jutellessamme meille läheisen tai muuten vain ystävällisen ihmisen kanssa. Emme aina kovin selvästi kuule, mitä Jumala haluaa meille sanoa rukoillessamme häntä.

Kun keskustelemme toisten ihmisten kanssa, pidämme tärkeänä, että saamme keskustella heidän kanssaan omin sanoin. Mikäli vuorosanat olisi valmiiksi laitettu suuhumme, kyse ei olisi tällöin keskustelusta, vaan pikemminkin näyttelemisestä. Kuitenkin Jeesus opettaa meitä rukoilemaan keskeisesti juuri tietyin sanoin, kun Hän opetti meille perusrukouksen ”Isä meidän”. (Matt. 6: 9-13.)

Eikö Isä meidän -rukouksen lausuminen ääneen tai mielessä ole kuitenkin hyvin kaavamaista? Jeesuksen tarkoitus on, että Isä meidän -rukouksen sanojen avulla me mietiskelemme, mistä kaikesta olemme Jumalasta riippuvaisia. Se on tavallaan ikään kuin muistilista sydäntämme varten.

Jeesuksen opetus rukouksesta ei sulje pois sitä, että saamme rukoilla Jumalan edessä omin sanoin, vaikkapa erityisesti Isä meidän -rukouksen sanojen innoittamana. Joskus emme löydä edes sanoja, vaan saamme huokailla Jumalan puoleen. Kun kaipaamme jotain Jumalan tahdon mukaista Jumalalta, rukouksemme on aidoimmillaan.

”Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin.” (Room. 8: 26.) Rukous nousee sydämestä, mutta Jumala on sekä rukouksemme kohde että innoittaja. Hän välillä itse on meidän sydämessämme rukoilemassa asioita, joille itse emme löydä sanoja tai edes välttämättä pysty ajattelemaan tietoisesti.


Olavi Saurio
vt. kirkkoherra

2023-05-10 06:00:00.0