Hartauskirjoitus 9.8.2023

Tajuammeko etsikkoaikamme?

Etsikkoajalla tarkoitetaan aikaa, jolloin Jumala erityisellä tavalla kutsuu ihmistä, seurakuntaa tai kansakuntaa. Sanakirja tunnistaa etsikkoajan raamatullisen alkuperän, mutta antaa sille yleiskielessä merkityksen asiasta tai tapahtumasarjasta, joka vaatii juuri sillä hetkellä toimenpiteitä. Ellei niihin ryhdytä, menetetään ehkä ainutkertainen mahdollisuus ja voidaan joutua todella suuriin vaikeuksiin. (https://urbaanisanakirja.com/word/etsikkoaika/)

Itse asiassa maallistunut nykykieli sisältää juuri samoja merkityksiä, joita etsikkoaikaan ja sen menetykseen sisältyy Raamatussa. Ensi sunnuntain evankeliumissa Jeesus puhuu itkien Jerusalemille: ”He (viholliset) murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi (Lk 19: 44). On historiallinen tosiasia, että Jerusalem tuhottiin roomalaisten toimesta vuonna 70 jKr. ja että israelilaiset joutuivat sen jälkeen maanpakoon 2000 vuodeksi ympäri maailman. Tämä oli seurausta siitä, että Israelin kansa ei ottanut vastaan Messiastaan.

On sanottu, että Jumala kutsuu yksityistä ihmistä 2–3 kertaa elämänsä aikana. Tuon käsityksen raamatulliset perusteet ovat hatarat. Laskelmoinnin sijasta Raamattu kehottaa ihmistä olemaan paaduttamatta sydäntään silloin, kun hän kuulee Jumalan kutsun (Hepr. 3: 15).

Kirkkohistoria osoittaa, että kokonaiset seurakunnat voivat aikojen saatossa kadota jäljettömiin, kuten kävi nyky-Turkin alueella sijainneille ja aikanaan merkittäville Vähä-Aasian seurakunnille (Ilm. 1–3).

Vanhan testamentin keskeinen aihe on kertomus Israelin kansan toistuvasta uskottomuudesta Jumalaa kohtaan. Jumala on kuitenkin ollut uskollinen ja palauttanut liittokansansa yhteyteensä vuosisadasta ja -tuhannesta toiseen. Kääntymys on usein toteutunut tuskallisten tapahtumien seurauksena. Hirvittävän joukkotuhon jälkeen juutalaiset saivat palata omaan maahansa, joka itsenäistyi vuonna 1948.

Suomen kansa joutui viime sotien aikana kääntymään hädässään Jumalan puoleen. Pitkän rauhankauden ja hyvinvoinnin aikana olemme kuitenkin vieraantuneet Jumalasta. Eurooppaa ja koko maailmaa nyt uhkaavan sodan pelossa kansamme turvautui sotilasliittoumaan. Usko ei ole vaihtoehto sotilaalliselle varautumiselle, mutta jos turvaamme enemmän ”sotavaunuihin ja hevosiin” kuin Herraan (Ps 20: 8), tulevaisuutemme on lohduton.

Juhani Räsänen