Hartauskirjoitus 13.9.2023

HUOLEHDIT JA HÄTÄILET

Hätäilyt ja ahdistavat tunteet asioista huolehtiessa ovat monelle tuttua. Tosin on heitäkin, jotka eivät ahdistu juuri mistään. Kuitenkin meitä on paljon, joille se, mitä on edessä, nousee usein kovin ahdistavana mieleen ja syö voimia elää. Hälyttävästi lisääntyneet yhteydenotot kriisipuhelimiin kertovat siitä ja myös se, mitä sinä itse koet ja tunnet.

Pelottavat ”sudenhetket” aamuyöllä ovat tuttua tutumpia. Ei helpota, vaikka järki sanoo, että murehtiminen tuona hetkenä ei auta eikä vie asiaa eteenpäin. Ahdistavat tunteet eivät aina hellitä päivälläkään. Mitä silloin auttavat ihmisten rohkaisut, jotka koetaan jopa vähättelynä, kun itseä ahdistaa?

Varmaan Marttakin ensi sunnuntain evankeliumissa Luuk.10:38-42 koki, että Jeesus ei ymmärrä, että asiat pitää hoitaa. Ei ruoka itsestään ilmaannu pöytään. Ei ainakaan sanoilla, että mitä sinä siinä hätäilet. Ilman Martan huolehtimista väellä ei olisi ollut mitä syödä.

Kun lapsemme olivat pieniä, lauloin heidän nukkumaan käydessään ”Heittäkää kaikki murheenne Hänen päällensä. Hän pitää teistä huolen”. Laulun loputtua lapset käsillään ikäänkuin heittivät murheensa pois. Liekö jäänyt sydämen sopukoihin avuksi murheiden ja ahdistusten kohdatessa kuluneiden vuosikymmenten aikana? Toivottavasti vaikkapa edes alitajuisesti.

Hätäilyjen ja ahdistavien tunteiden tilalle asioista huolehtiessa pääasiana olisi löytää sisäinen rauha.

”Päivä vain ja hetki kerrallansa”, lauletaan monelle tutussa laulussa. ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet”, sanoo Jeesus.

Helppoa on toisen, Jeesuksenkin sanoa noin, kun ahdistus on päällä. Näin olen joskus pappinakin Hänelle todennut, myös viime aikoina monien asioiden ahdistaessa mieltä. Siitä huolimatta rohkenen väittää meille huolehtijoille ja hätäilijöille, että Jeesuksen sanat Martalle ovat vastaanottamisen ja uskomisen arvoiset. Ne ovat avain sisäiseen rauhaan, vaikka välillä ahdistaakin niin tavattoman paljon.

Matti Kallioinen