Uutislistaukseen

Hartauskirjoitus 22.5.2024

kädet.jpg

SIUNATKAA

Kun pappi tulee taloon esimerkiksi tapaamaan merkkipäiväänsä viettävää tai omaistaan surevaa, moni saattaa odottaa, että hän toivottaa siunausta kohtaamalleen tai kohtaamilleen ihmisille. Vai odottaakohan? Toivottavasti odottaa ja toivottavasti pappi rohkenee toivottaa siunausta, ei vain tavan vuoksi vaan ihan tosissaan.

Itse usein sairasvuoteen ja varsinkin kuolinvuoteen äärellä olen saanut lausua siunauksen sairastavalle tai kuolemaa tekevälle.

Kyllä muutkin kuin papit saavat toivottaa siunausta ja jotkut niin tekevätkin. Tosin siunauksen toivottaminen ei ole kovin yleistä enää meidän aikanamme. Milloin sinä olet kuullut sen omalle kohdallesi?

Mitä siunauksen toivottaminen kätkee sisäänsä? Kuka todellisuudessa siunaa? Kun jumalanpalvelus päättyy, pappi kehottaa kirkkoväkeä vastaanottamaan siunauksen ja lausuu ensi sunnuntain, Kolminaisuudenpäivän Vanhan testamentin lukukappaleen sanat eli Herran siunauksen.

Siunauksen lausumisessa on esillä Jumalan nimi. Nimi edustaa itse Jumalaa. Siinä, missä on Jumalan nimi, siinä Jumala on läsnä. Siksi aloitamme jumalanpalveluksen Isä ja Pojan ja Pyhän Hengen eli kolmiyhteisen Jumalan nimeen.

Kun Jumalan nimeen siunataan, Jumala itse siunaa ihmisen, ei ihminen, olkoon hän pappi tai kuka muu tahansa. Niinpä toivottaessamme Jumalan siunausta me emme ketään siunaa. Jumala sen tekee! Joka tapauksessa Raamatussa on useita kehotuksia meille toistemme siunaamiseen. Jopa todetaan, että joka toista siunaa, hän itse siitä kostuu.

Kristitty on kutsuttu siunaamaan toisia. Niin päätän tämän kirjoitteluni Herran siunaukseen: “Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen”.

Matti Kallioinen, pappi

22.5.2024 06.00