Uutislistaukseen

Hartauskirjoitus 29.5.2024

usko, toivo, rakkaus.jpg

SALATTUA VAIKO EI

Kevään ja kesän taitteessa vietetään kahta pyhää, joissa ollaan suurten mysteerien äärellä. Helluntai kertoo, miten jumaluuden kolmas persoona vaikuttaa. Pyhän Kolminaisuuden päivä vie puolestaan kristinopin syvään päätyyn opettaessaan, että yksi on kolme ja kolme on yksi. Vuosisatojen ajan niin kirkon oppineet kuin monet meistä tavallisista tallaajista olemme koettaneet ymmärtää ja inhimillisin kielikuvin selittää Kolminaisuuden salaisuutta.

Opillinen hienosäätö Kolminaisuudesta on oman virkaurani aikana antanut tilaa puheelle salatusta Jumalasta, joka onkin kirkkopyhän alaotsikkona. Tulkitsenko liikaa, kun ajattelen, että mielikuva salatun Jumalan mysteeristä ohjaa enemmän ihmettelemään Pyhän edessä, eikä vaadi yritystä järkeillä kuten Kolminaisuus-oppi? Heikoksi oma ymmärrys tuossa painissa jäisikin.

Virsirunoilijoiden hengellinen viisaus on ajatonta ja puhuu yhä. Virsissä ei selitetä Pyhän Hengen olemusta niin pieneksi, että ihmisjärki sen käsittää, vaan rukoillaan Hengen hyvää toimintaa meissä ja kauttamme. Pyrkiikö ihminen opettajaksi, joka kaikki taivaan valtakunnan salaisuudet tietää, vai oppilaaksi, joka kompuroidessaankin kasvaa armon tuntemisessa? "Sinä tunnet ihmeet taivaan, salaisuudet Jumalan" (Vk 117:5), muistuttaa helluntaivirsi juuri siitä, miten Pyhä Henki voi hengellistä polkuamme avata. 

Sitäkin on nähty, että ihminen arvelee tietävänsä Raamatusta enemmän kuin Raamattu itse. Nuorena olin ajoittain sellaisen julistuksen vaikutuspiirissä, jossa jopa yksittäisen Raamatun jakeen sanajärjestyksellä tai pilkunpaikalla saatettiin perustella omia tulkintoja. Silloin on lähellä, että salattu Jumala näkyy sellaisena, kuin oikeassa olemistaan kiivaileva ihminen tahtoo. Mutta Pyhä Henki ohjaa armoon ja rakkauteen, ei oppikiistoihin. 

Kolminaisuuden päivää seuraa sunnuntai, joka puhuu katoavista ja katoamattomista aarteista. Sen tekstit kuvaavat katoavaksi materiaa, jota ihminen kerää ja lopulta menettää, mutta katoamatonta on turva Jumalassa. Katoavia ovat myös mielipiteeni ja murheeni, mutta usko, toivo ja rakkaus pysyvät, vakuutetaan tutussa vihkitekstissä.

Jouni Vaaja

Kanttori

29.5.2024 11.45