Hartauskirjoitus 07.08.2024

Napaan liittyy hauskuuden lisäksi myös ikävämpi ajatus, sanonta omaan napaan tuijottamisesta. Niin tehdessään ihminen kääntyy itseensä ja omiin asioihinsa, unohtaa muut omia murheita märehtiessään. Silloin saatetaan sanoa, että hän kuvittelee olevansa maailman napa.

Joskus omia tekemisiään ja ajatuksiaan on hyvä tutkia. Olenko tehnyt asiat niin kuin voisin, vai olenko tuijottanut vain omaa napaani. Olenko todella välittänyt muista ihmisistä niin kuin itsestäni? Entä olenko rakastanut Jumalaa niin kuin pitäisi?

Jo aivan ensimmäiset kristityt kyselivät samoja asioita. Hekin unohtuivat välillä tuijottamaan omaa napaansa, kun heidän olisi ennemmin pitänyt miettiä sitä, kuinka elää yhdessä toisten kanssa. Raamatussa heille ja meille kirjoitetaan näin: ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” Vaikka välillä elämme itsekkäästi ja omaan napaamme tuijottaen, Jumalan sana neuvoo meitä siinä, kuinka elää kristittynä.

Kristittyinä emme voi elää vain omia asioitamme ajatellen, vaan meidän on rakastettava itsemme lisäksi myös ympärillä eläviä ihmisiä, lähimmäisiämme sekä Jumalaa, joka ohjaa ja siunaa meitä elämässä. Jumalalta saamme myös pyytää syntejämme anteeksi, kun olemme eläneet itsekkäästi. Hän kuulee anteeksipyyntömme. Raamatun sana neuvoo meitä: ” Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Kun joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.” Oikea itsensä tunteminen on luottamista anteeksiantavaan ja rakastavaan Jumalaan, joka näkee meidän sydämeemme asti. Kun yritämme elää Jumalan tahdon mukaisesti, se riittää. Jumalalta saamme elämään armon ja rakkauden. Siinä on jo enemmän kuin ymmärrämmekään.

Hanna Laakso
Joutsan seurakunnan kirkkoherra