Hartauskirjoitus 21.8.2024

Palaanpa vielä kesän rippileireihin.
Ensimmäisen päivän aloitimme käyden läpi leirin pelisääntöjä sekä nuorten itsensä laatimia tavoitteita leiriviikkoa kohtaan. Tämän lisäksi jokainen sai kirjata yhden asian, jonka avulla itse aikoo vaikuttaa hyvän leirin ja yhteishengen aikaansaamiseksi. Ne olivat nimittäin nuorten omia tavoitteita leiriviikolle.

Lupaukset olivat tämän kaltaisia: ”olen ystävällinen, en kiusaa, olen mukana yhteisissä jutuissa, noudatan sääntöjä, olen asiallisesti, otan toiset huomioon, kannustan toisia, kohtelen toisia hyvin, olen sosiaalinen, olen hyvällä asenteella mukana.”

Varsin hyviä keinoja, joilla pääsee jo pitkälle. Niin leirillä, kuin elämässä ylipäätään. Näihin nuorten kirjoituksiin sisältyikin jo oikeastaan muutama riparin opetus, nimittäin kultainen sääntö sekä lähimmäisen rakkaus. Eläen toinen toisiamme kunnioittaen, arvostaen, välittäen, rakastaen, edistämme myös tasa-arvoa ja rauhan syntymistä maailmaan. Ja samalla toimimme Jumalan rakkauden välittäjänä!

Rippikoulussa opetellaan ulkoa mm. Isä meidän -rukous sekä kymmenen käskyä. Käskyt ovat elämämme pelisäännöt. Kun ajattelemme niitä niin päin, että miltä kaikelta Jumala haluaa minua suojella, kun on asettanut käskynsä, on käskytkin helpompi sisäistää. Jumala haluaa siis varjella minua, minun elämääni kokonaisvaltaisesti. Niin henkiseltä kuin fyysiseltä kivulta ja vääryydeltä. Ja hän haluaa, että minä teen niin myös toisille. Näin toimien toteutamme jälleen lähimmäisen rakkautta. Rakkautta, joka ei ole tarkoitettu vain lähimmillemme vaan myös lähimmäisillemme. Eli jaettavaksi ihan kaikille.

Jätän sinulle pohdittavaksi Laukkarisen Pekan laulusta sanat:
Jos olen hänen kätensä, miksi moni jää niin yksin.
Jos olen hänen suunsa, miksi moni tulee petetyksi.
En voi kauniimpaa tehdä kuin auttaa ja rakastaa!

Annika Oksanen
nuorisotyönohjaaja