Uutisia

Lue hartauskirjoitus

26.9.2018 08.19

Sana sunnuntaiksi.

Mikkelinpäivä

En tiedä mitä ajattelen enkeleistä, mutta kun Jeesus opettaa kuka on suurin taivasten valtakunnassa, hän nostaa esimerkiksi lapsen ja jatkaa kiinnostavalla lauseella. ”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”

En oikein tiedä mitä ajattelen enkeleistä, mutta tiedän mitä ajattelen Jumalan kasvojen katselemisesta. Jos sellaiseen on mahdollisuus olemalla vähäinen ja lapsenkaltainen, olen mukana.

Lapsenkaltaisuudesta saatan vielä selvitä, kuvittelen. Luovuus on aikuisen leikki, sitä siis enemmän elämään. Usko siihen, että Jumala on hyvä, lienee lapsenkaltaista luottamusta taivaalliseen vanhempaan.

Mutta miten tullaan vähäisiksi. Sana pitää sisällään paljon: vähäisellä ei ole sanavaltaa, hän ei näy tai kuulu yhteiskunnassa. Vähäinen ei pyri urapolulla eteenpäin eikä kerää onnistumisia. On vaikeaa tulla vähäiseksi, sillä heti kun haluaa olla vähäinen, tavoittelee tulosta.

Luulen, että vähäiseksi tullaan harjoittelemalla luopumista. Stressaamisesta voi luopua, sillä ei tarvitse onnistua. Muiden mielikuvien tähden ei tarvitse tehdä näyttäviä tekoja, sillä kenenkään silmissä ei tarvitse menestyä. Päämäärien tavoittelussa voi hellittää, sillä oikeat asiat tapahtuvat Jumalan tahdosta, ei oman kireän ponnistelun takia.

Vähäisellä ei ole mitään menetettävää, sillä hän tietää sen, mikä on kaikkien kohdalla totta. Ajan rajan toiselle puolelle emme saa mukaamme mitään, ei rahaa, ei mainetta eikä kunniaa. Lakata haluamasta, lopettaa tavoittelu, hyväksyä äänettömyys, sitä on vähäiseksi tuleminen. Saa siitä muutakin kuin enkelilleen katselupaikan Jumalan kasvojen edessä: vapauden ilolle ja tilan olemiselle.

Kaisa Kariranta
Kirjoittaja on ihmeiden keskellä elävä pappi

Lähde: www.evl.fi/sanasinulle

« Uutislistaukseen