Uutisia

Lue hartauskirjoitus

10.10.2018 06.00

Lähetyskenttänä Suomi

 

Ensi sunnuntain aiheena kirkkovuodessa on ”Jeesuksen lähettiläät”.  Aihe muistuttaa kristittyjen velvollisuudesta julistaa hyvää sanomaa lähellä ja kaukana. Jokainen kristitty on lähettiläs omassa lähiympäristössään. Ulkolähetystä Suomesta on tehty noin 150 vuoden ajan. Sisälähetyksellä on perinteisesti tarkoitettu diakonista työtä kirkon omassa piirissä.

Muutama vuosi sitten lehdessä kerrottiin mustasta afrikkalaisesta, joka evankelioi ihmisiä Tampereen keskustassa. Ensivaikutelma hätkäytti ja toi mieleen ajatuksen jostakin pilasta. Tarkempi lukeminen kuitenkin osoitti, että kristitty mies oli liikkeellä vakavissaan.

Vakavaksi vetävät myös tilastot, jotka kertovat suomalaisten uskonnollisesta muutoksesta. Kehityksen suuntaa osoittaa kahden vuoden takainen tutkimus, jonka mukaan nuorista aikuisista (25-34 v.) 76 prosenttia oli ateisteja (38 %), epätietoisista uskostaan (23 %) ja niitä, jotka uskovat toisin kuin kirkko opettaa (14 %).  Pääkaupungin nuorten aikuisisten miesten kirkkoon kuuluminen on painunut jo alle 40 prosentin.

Että kysymys ei ole vain tilasto-ongelmista, sen osoittaa viime vuosien kehitys kirkossamme. Erityisesti avioliittokysymys on muiden läntisten evankelisten kirkkojen tavoin hajottamassa kirkkoamme sisältä päin. Tässä ei ole mitään yllättävää, koska jo vuosien ajan teologisen koulutuksen on tiedetty luopuneen perinteisestä kristillisestä opetuksesta ja Jumalan sanasta. Sen seurauksena esimerkiksi papeista enää alle puolet pitää uskontunnustuksen sisältöä konkreettisesti totena.  

Lähetystyötä maassamme tarvitsevat ei-kristittyjen maahanmuuttajien lisäksi suurin osa suomalaisista ja erityisesti kirkkomme työntekijät ja kouluttajat. Onko tilanne toivoton? Ei suinkaan. Jumalalle on kaikki mahdollista. Vakavasti kuitenkin kannattaa ottaa Vapahtajamme arvoituksellinen kysymys: ”Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?"   (Luuk. 18: 8)

 

Juhani Räsänen

Luhangan kappelipappi

« Uutislistaukseen