Antakaa anteeksi

Ihminen on luonteeltaan sellainen, että hänen on hyvin vaikeaa antaa anteeksi.  Anteeksiantamisen kääntöpuolena on kosto, katkeruus ja viha.  Kuinka paljon tätä onkaan maailmassa.  Jos lähdemme liikkeelle vaikka pahimmasta päästä ja ajattelemme ensin kostoa.  Suoranaista kostoa ja raivoa näkyy koko ajan uutisissa maailman kriisipesäkkeistä.  Siellä missä kristinuskoa ei suvaita, siellä yleensä aseet puhuvat.  Se syy, miksi ei-kristilliset maat eivät anna anteeksi, johtuu siis nimenomaan siitä, että heidän uskonnoissa ei ole anteeksiantamisen velvollisuutta.  Se puuttuu, koska he eivät tunne Jeesusta syntien sovittajana.  Edes synti sanaa ei tunneta siinä merkityksessä, kun me sen tunnemme.  Siksi kostamisen oikeus voidaan ottaa omiin käsiin.

Emme voi tehdä juuri mitään maailmanrauhan edistämiseksi.  Toinen tärkeä rauha on oman mielemme tai sielumme rauha, joka on meidän käsissämme.  Ensi sunnuntain evankeliumin sanat on enemmän suunnattukin yksityiselle uskovalle.  Jos meitä loukataan täysin epäoikeudenmukaisesti, niin vihastumme ja sielumme rauha on poissa.  Se on ihan luonnollinen reaktio.  Jos jostain syystä tilanne kestää pitkään, meidän sisimmässämme vallitsee yhä suurempi rauhattomuus.  Pitkällä elämäntaipaleella me kaikki joudumme tilanteisiin, jolloin kärsimme vääryyttä, kukaan ei voi välttyä siltä kokonaan.   Jeesus opettaa uskovaisia antamaan anteeksi. Jopa vihamiestä voi rakastaa ja antaa hänelle anteeksi.  Tämä on mahdollista vain siten, että uskomme Jumalan armoon ja anteeksiantoon Jeesuksen tähden.  Meidän tulee antaa anteeksi, koska meidätkin on armahdettu.   Jumalan Sana on ainut pätevä lääke, josta me saame voimaa silloin, kun omat voimamme eivät enää riitä anteeksiantamiseen.  Paavali kehottaa meitä näin: Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.

Erkki Viinikainen

eläkepastori