Talven värejä

"Tammikuu on tarjonnut meille monenlaisia värejä", huomasin ajattelevani, kun katselin Facebookista ystävieni sinne laittamia luontokuvia. Oksat ja pensaat kantavat lumen puhtaan valkoista painoa itsessään; kuvan äärellä silmä lepää, vaikka ei varsinainen talvi-ihminen olisikaan. Parin viikon takainen Aapeli-myrsky kätki pimeään niin maiseman ikkunan ulkopuolella, kuin monessa taloudessa myös sisällä tuvassa. Muutamassa otoksessa kuvaajaa ja katsojaa on hellinyt kesänsininen taivas; harvinaista tammikuussa! Joku oli saanut vangituksi sinisen hetken; joko ilta- tai aamuhetken pimeän ja valon rajamailta. Ja miten kaunis olikaan pakkasaamun hento roosa kajo taivaanrannassa.

Sinistä hetkeä ajattelen lepohetkenä, vaikka se haihtuu ja väistämättä muuttuu arjeksi. Jokainen meistä tarvitsee niitä elämäänsä. Sinisessä hetkessä voi hengittää syvään ja rauhassa. Sinistä hetkeä voi viettää yksin tai yhdessä läheisten kanssa, mutta se on hetki jossa meiltä ei vaadita mitään. Onhan sinun elämässäsi riittävästi sinisiä hetkiä?

Sinisestä hetkestä voi joutua hetkessä myrskyn silmään. Äsken vielä kirkkaan taivaan alla ja nyt, aivan varoittamatta keskellä tummia värejä. Tummilta väreiltä ei elämässä säästy kukaan. Totta on kuitenkin se, että elämä ei kohtele aina tasapuolisesti, jonkun kohdalle tummia värejä kertyy enemmän kuin toiselle. Mistä löytyisi silloin vierelle kulkija, joka hetken aikaa pitäisi kädestä kiinni, tarjoaisi olkapään, jota vasten nojata?

Raamattu kertoo, miten Jeesus kulki ihmisen tien sen alusta loppuun. Hänelläkin oli siniset hetkensä ja myrskyn silmänsä. Ensimmäiset vuosikymmenet olivat Jeesuksella suureen tehtäväänsä valmistautumisen aikaa. Ensi sunnuntain evankeliumi (Joh 2:1-11) kertoo Jeesuksen julkisen toiminnan alkuvaiheesta, hetkestä perheen ja ystävien seurassa. Hänet saamme toivottaa matkakumppaniksi alkaneen vuoden moniin erivärisiin hetkiin!

Annukka Nuto

Joutsan seurakunnan kappalainen