Lue hartauskirjoitus

KIUSAUS

Moni päättää syystä tai toisesta pitää taukoa esimerkiksi suklaan syömisessä. Jossain vaiheessa on kiusaus livetä päätöksestä. Mikäli käy niin, että kiusaus käy ylivoimaiseksi ja pala suklaata sujahtaa suuhun, kyse on loppujen lopuksi melko harmittomasta asiasta.

Kun Raamattu puhuu kiusauksesta, kyse on paljon vakavammasta ja varsinkin, jos kiusaus johtaa eteenpäin eli syntiin.

Raamatun alkulehdillä kerrotaan ihmiskunnan ensimmäisestä kiusauksesta ja siitä, kuinka se johti ihmiskunnan ensimmäiseen syntiin niin miesten kuin naisten kohdalla. Ei mikään pikku juttu, vaikka kyse oli hedelmän syömisestä.

Miten lie meillä? Ovatko kiusaukset ja niiden jälkeen tapahtuneet lankeamiset syntiin ongelma tai huolenaihe? Usein näyttää siltä, että ei. Kiusaus ei ole vielä synti, sillä Jeesuskin, jolla ei ollut syntiä, koki kiusauksia, kuten ensi sunnuntain evankeliumi Matt.4:1-11 kertoo.  Meidän kohdallamme jo kiusausten kohdalla on syytä huoleen tai ainakin huolellisuuteen, ettei kiusaus käy ylivoimaiseksi ja johda syntiin.

Tunnetuin kuvaus Jeesusta kohdanneista kiusauksista on siis tuo, jossa saatana, sielunvihollinen monilla älykkäillä tavoilla yritti saada Jeesuksen lankeamaan, jotta meillä kiusauksiin joutuvilla ja usein syntiin lankeavilla ei olisi toivoa.  Nyt kuitenkin on toivoa, sillä Jeesus voitti noissa kiusauksissa.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo mahtavat sanat Hpr.2:18 ”Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan”.

Kiusauksissa langenneille Raamatussa ovat sanat ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” 1 Joh.1:9. Tämä jae avasi nuoruudessa allekirjoittaneelle elämän tien. Kiusauksia ei siis tarvitse pyytää anteeksi, ne auttamattomasti kuuluvat jokaisen elämään, mutta synti on syytä ja myös lupa tunnustaa ja pyytää sekä saada anteeksi. ”Ristin luona kiusatulla paras paikka on”!

Matti Kallioinen

pappi