Uutisia

Lue hartauskirjoitus

20.3.2019 06.00

Sana sinulle

Marian ilmestyspäivä

Luuk. 1:26-38

Useissa Raamatun kertomuksissa kerrotaan uskonsankarimiehistä, jotka oman etunsa unohtaen antautuvat Jumalan käyttöön. Paljon harvemmin naiset ovat uskonsankarin asemassa. Tänään saamme kuitenkin eteemme Marian, jolle enkeli ilmoittaa tämän odottavan ”Korkeimman poikaa”. Sankareille tyypilliseen tapaan Maria suhtautuu tyynesti kohtaloonsa. Hän sanoo enkelille: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”

Marian nopea sopeutuminen uutiseen on ihailtava suoritus. Eikö juuri näin meidän pitäisi ottaa vastaan yllättävät uutiset, jotka saattavat vaikeuttaa omaa elämäämme, mutta joiden lopputuloksena on suuremman joukon hyvä? Kuitenkin paljon pienemmissäkin suunnitelmien muutoksissa meille on tutumpaa harmitus, ärsyyntyminen, jännitys tai pelko uuden ja yllättävän edessä. Tavallista on miettiä: ”Kuinka selviän tästä?” ”Mitä jos kaikki meneekin pieleen?” ”Entä jos luotankin turhaan?”

Moni meistä potee huonommuutta siksi, ettemme yllä esikuviemme mittaisiksi luottamuksessa, uskossa, rakkaudessa tai toivossa. Kuitenkin Mariastakin meille tänään näytettävä tuokiokuva on varsin riisuttu pyhän tyyneyden kuvauksessaan, ja jää esikuvana vaillinaiseksi ja vaativaksi. Syytämme itseämme, kun emme yllä samaan kuin Maria tai muut esikuvamme, tai saavuta vaativia tavoitteitamme: ”Miksi epäilen, enkä osaa luottaa?” ”En yrittänyt tarpeeksi.” ”Minussa varmasti on jotain vikaa, kun en pysty tämän parempaan.”

Kun kukaan muu ei meitä syyttäisi, me usein vielä itse sätimme itseämme. Entäpä jos seuraavan kerran soimatessasi itseäsi riittämättömyydestä uskossa tai teoissa huomaisit, että lopulta se olet sinä itse, jolle sinä et riitä. Jos kristilliseen sanomaan on luottaminen, riität todennäköisesti Jumalalle. Entäpä jos riittäisit itsellesikin?

Kaisa-Maria Pihlava
Kirjoittaja on psykologi ja teologi

Lähde: www.evl.fi/sanasinulle

« Uutislistaukseen