Uutisia

Lue hartauskirjoitus

27.3.2019 06.00

Ajatuksia tuoreen leivän äärellä

Leivoin sämpylöitä ja kun otin ne uunista, vastaleivotun ihana tuoksu, tunkeutuu kodin jokaiseen nurkkaan. Tuntuu, että ihan jo tuoksu ravitsee nälkäisen vatsan ja tuo tunteen elämän jatkumisesta. Ensi sunnuntain otsikko kirkossa on Elämän leipä ja se tuo ajatuksiin tuoreen leivän maun ja tuoksun. Ja kyllä myös ihan tavallisesta leivästä on kysymys; onhan evankeliumitekstien pohjalla kertomus ruokkimisihmeestä, kun Jeesus siunaamalla muutaman leivän ja kalan piti huolta kuulijoidensa ajallisista tarpeista (Joh 6:1-15). Ravitseva ja energiaa antava leipä on elämän leipää.

Ajallisten tarpeiden rinnalle nousee Elämän leipä isolla alkukirjaimella kirjoitettuna. Silloin se viittaa Jumalan Sanaan ja ehtoolliseen. Ovatko ne jokapäiväiselle elämällemme yhtä tarpeellisia kuin leipä? Elämän tilanteemme vaihtelevat, mielialat vaihtelevat, ulkoiset olosuhteet ovat monesti hauraita ja muutoksille alttiita. Elämän leipä säännöllisesti nautittuna tuo ulottuvillemme voimanlähteen, josta voi ammentaa kaikkina aikoina.

Ehtoollispöytä on uskomme mukaan aidon kohtaamisen paikka; Kristus on läsnä ehtoollisessa. Kirkon historiassa ja alkuseurakunnassa ehtoollisella oli myös samaan seurakuntaan kuulumisen ulottuvuus. Lisäksi diakonit lähtivät aterialta viemään samaa ruokaa niille sairaille tai vanhuksille, jotka eivät kyenneet saapumaan paikalle. Näin lähimmäisenrakkaus on jo varhain ollut osa Elämän leipää.

Nykyään lapsikin voi saada ehtoollisen jo ennen konfirmaatiota, kun hän menee ehtoollispöytään yhdessä sellaisen aikuisen kanssa, jonka kanssa on yhdessä puhuttu ehtoollisen merkityksestä. ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni”, sanoi Jeesus kerran. Ymmärtää ei tarvitse, ei aikuinenkaan ymmärrä kaikkea. Kukapa meistä osaisi juurta jaksain ymmärtää ehtoollisen salaisuuden? Saamme yhdessä polvistua, ottaa vastaan, tulla siunatuiksi. Virressä veisataan: ”Leipää alttarin myös syömme keskellä matkaa. Väsyneet sielumme elpyvät, jälleen jaksamme jatkaa.” (VK 59:3)

 

Annukka Nuto

Joutsan seurakunnan kappalainen

« Uutislistaukseen