Lue hartauskirjoitus

Nikodemos ei saanut unta. Hän oli mitä ilmeisemmin hyvin ahdistunut, koska yöaikaan meni puhumaan Jeesukselle ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?” (Joh. 3)

Jeesus, hänen puheensa ja tekonsa, olivat saattaneet miehen ymmälleen. Siihen ei auttanut, että hän kyllä tiesi. Nikodemos halusi myös ymmärtää, kun Jeesus sanoi: Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä.

Olen usein muistellut, kuinka lapsena osuin oikeaan, kun aistin aikuisista heidän luonteenlaatujaan. Lapsi tietää, vaikka hänellä ei juurikaan ole elämänkokemusta. Viittaakohan Jeesus juuri lapsen tavalla tietämiseen, kun puhuu lapsen kaltaiseksi tulemisesta (mm. Matt.18:3)? Voisiko ajatella, että ilman lapsen kaltaisuutta, lapsen ei-tietämisen, oivaltavaa tapaa, on mahdotonta aistia Jumalan valtakuntaa.

Hengestä ja vedestä syntyminen on jotain ymmärryksen ylittävää, niin kuin on Jumalan valtakuntakin. Sen käsittäminen ei ole tahdon tai päätöksen asia. Jumalan valtakuntaan ei päästä tietämisellä tai tahtomisella.

Hengestä syntyminen on mysteeri. Hengessä syntyminen antaa ikään kuin aistin, millä kokea tässä ja nyt oleva Jumalan valtakunta, toki vajavaisesti ja aavistellen, Jumalan suurta salaisuutta ihmetellen.

Hengestä syntyminen on lahja. Juuri tämän takia meidän pitäisi olla turvassa kaikenlaiselta hengelliseltä väärinkäytöltä tai painostamiselta. Yksin Jumala kutsuu, hän tahtoo lahjoittaa elämän ja kuolemattomuuden. Kutsu koskee jokaista.

Kirsi Pohjola, pappi