Te saatte periä valtakunnan

Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai on tuomiosunnuntai.  Silloin kirkossa luettavan tekstin aiheena on viimeinen tuomio.  Se onkin koko vuoden ankarimpia tekstejä, kuten nimikin sanoo.  Jumala on hyvä mutta hän tuomitsee kerran ne, jotka eivät usko häneen.  Olisi väärin, jos Jumala ei rankaisisi syntisiä ja jumalattomia heidän maanpäällisistä teoistaan.  Jos paha ei saisi koskaan palkkaansa, silloinhan uskolla ei olisi mitään erityistä merkitystä.  Jos lakia ei olisi, silloin ei Jeesuksen opettamaa evankeliumin armollista sanomaa tarvitsisi mihinkään, vaan kaikki pääsisivät muutenkin taivaaseen.  Länsimainen laki ja sivistys perustuvat myös Raamatun etiikkaan. 

Kirkkoa ja pappeja on joskus syytetty siitä, että he tuomitsevat. On myös tuomiokirkkoja ja tuomiorovasteja.  Nämä tuomioon viittaavat sanat ovat historiallisia jäänteitä ja eivät tarkoita sitä, että kirkolla tai papeilla olisi mitään valtaa tuomita ketään.  Ei ole kuitenkaan lainkaan kohtuutonta, että kerran vuodessa puhutaan ja saarnataan siitä, että on olemassa viimeinen tuomio.

Tuomiosunnuntain evankeliumiteksti on niin selkeää, että sen merkitystä ei voi tulkita kuin yksikäsitteisesti niin, että kerran tapahtuu viimeinen tuomio: "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle.  Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.  Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen.  Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat.  Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.”  Tämä on Jeesuksen vakava varoitus. Siellä viimeisellä tuomiolla kyllä jokainen uskoo, mutta silloin on jo myöhäistä katua maanpäällistä elämää. 

Erkki Viinikainen

Eläkepastori