Tähti vai sydän kuntoon?  

Lyhtyihin kynttilät, tähti ikkunaan, tontut hyllylle, joulukalenteri seinälle. Onko kaikki nyt valmista? Joku on jo vaihtanut jouluverhot, miettinyt milloin siivoaa senkin kaapin, jota martat kehottavat olla siivoamatta ja askarrellut joulukortit lasten kanssa sukulaisille. Jotkut jaksavat, ehtivät ja suorastaan nauttivat tuosta kaikesta. Entä kun omasta lyhdystä lasi on rikki, tontulta repsottaa hiippalakki ja tähdessäkin palaa enää vain joka kolmas valo?  Onko silloin epäonnistunut jouluvalmisteluissa jo alkumetreillä? Eipä hätää! Sanovat, että kyllä se joulu tulee, vaikka sitä ei valmistelisikaan. Mutta entä jos ei ole henkisestikään siihen valmis? Ja mihin oikeastaan pitäisikään olla valmis? Nauttimaan jouluruoasta vai ahdistuksesta, kun ei pysty täyttämään joululahjatoiveita? Adventti on valmistautumisen aikaa. Eli meillä on siis vielä aikaa valmistautua. Mutta edelleen, mihin? Sunnuntaina adventtikirkossa luetaan kertomus, jossa Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Ei siis maallisen kuninkaan tavoin ylväällä ratsulla vaan piskuisella aasilla, nöyränä, rauhan kuninkaana. Siitä lienee myös päivän nimitys; nöyrtymisen adventti. Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Me saamme ottaa hänet iloiten vastaan; hän on armahtanut meidät ja meillä on näin yhteys Jumalaan.  Saamme siis valmistautua ottamaan vastaan jokapäiväisen Jumalan armon itseämme kohtaan. Siihen riittääkin se, että avaa sydämensä ja mielensä kuulemaan ja tuntemaan Jumalan suuri rakkaus, jota hän haluaa osoittaa meille. Joulunsanoma muistuttaa siitä, kuinka Jumala syntyi ihmiseksi maailmaan, jotta jokainen meistä saisi tulla Hänen rakastamakseen. Ei siihen tarvitakaan tähteä, siivoamista ja jouluverhoja. Siihen tarvitaan vain nöyrtymistä, jotta ymmärrämme, että tarvitsemme Jumalaa elämäämme.  Anna Hänen hoitaa sinua tänäkin adventtina! Jumala armahtaa sinua, joten armahda sinäkin itseäsi!

Annika Oksanen

nuorisotyönohjaaja