Uutisia

Uutislistaukseen

Lue hartauskirjoitus

1.4.2020 06.00

Pakko-paasto

Kirkollisessa paastonajassa olemme edenneet jo loppusuoralle. Meillä paastoaminen on vapaaehtoista ja hyvin monimuotoista. Toiset paastoavat jostain ruuasta ja toiset taasen tekemisestä. Paastonajan idea on vähentää tai karsia jotakin arjestamme, jotta meillä olisi tilaa ymmärtää ja tuntea Jumalan pyhyys sekä rakkaus meitä kohtaan. Tänä keväänä paastoamaan ovat joutuneet hekin, jotka eivät siihen aikoneet. Miten tämä ”pakko-paasto” on vaikuttanut ja tulee vaikuttamaan meihin, sen näemme vasta myöhemmin. Ehkä kuitenkin jo nyt olemme oppineet olemaan kiitollisia siitä mitä meillä on normaalissa tilanteessa elämässämme. Osaamme antaa erityistä arvoa vapaalle liikkumiselle, ystävän halaamiselle, kohteliaalle kättelylle, turvalliselle kaupassa sekä koulussa käymiselle ja kaikelle muulle sille, joka meiltä on nyt viety pois. Meiltä on viety fyysinen yhteys ihmisten kanssa, mutta meiltä ei voi viedä yhteyttä Jumalan kanssa.
Hän on ja pysyy. Hän on rinnallamme. Hän on valmis kantamaan huoliamme. Meidän tarvitsee vain pysähtyä, hiljentyä ja antaa Hänen osoittaa rakkauttaan meitä kohtaan. Mitäpä jos kiittäisimme Luojaamme kaikesta siitä hyvästä, jota elämässämme on tällä hetkellä? Entäpä jos kääntyisimme Hänen puoleensa rukoillen turvaa läheisillemme ja itsellemme? Ensi sunnuntain Raamatuntekstissä Jeesus saapuu Jerusalemiin viettämää pääsiäisjuhlaa yhdessä opetuslastensa kanssa. Tästä alkaa Jeesuksen viimeiset hetket. Mielestäni on erikoista se, kuinka Jeesus otetaan vastaan kuninkaana hänen saapuessaan Jerusalemiin ja muutaman päivän päästä hänet vaaditaan ristiinnaulittavaksi. Kuinka suosio voikin kääntyä päälaelleen pienessä hetkessä. Mitä oikein tapahtui? Levittelivätkö fariseukset ilkeitä juoruja Jeesuksesta kaiken uskoville ihmisille? Oliko paha saanut valtansa ja kääntänyt ihmisten sydämet? Näin meille tämän ajan ihmisille ainakin helposti käy. Emme aina muista olla kriittisiä kuulemaamme kohtaa emmekä tarkistaa tietolähteemme faktoja vaan astumme ansaan ja pahimmillaan jatkamme juorua eteenpäin. Voisimmekin käsipesua tehdessämme samalla myös desinfioida mielemme. Jättäisimme pahaa tarkoittavat juoruilut ja keskittyisimme faktoihin ja tärkeimpiin asioihin. Näin Jeesuskin teki. Hän ei kuunnellut juoruja. Hän tiesi mitä tulisi tapahtuman, tiesi faktat, ja oli valmis suostumaan Jumalan suureen suunnitelmaan, vaikka häntä pelotti. Hän luotti Jumalaan ja siihen, että kärsimyksen jälkeen voittaisi valo! Tähän mekin saamme turvautua; paaston jälkeen koittaa juhla, kärsimyskin loppuu aikanaan.

Psalmista 22: Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, Sinua he huusivat ja saivat avun, Sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.

Annika Oksanen
nuorisotyönohjaaja