Uutislistaukseen

Lue hartauskirjoitus

Pyhän Hengen odotus 2000 vuotta sitten, nyt ja tulevaisuudessa

Ensi sunnuntain kirkollinen aihe on ”Pyhän Hengen odotus”.  Jeesuksen taivaaseen nousemisen (jota muistamme helatorstaina) jälkeen oppilaat jäivät odottamaan sitä mitä Jeesus itse oli aiemmin luvannut: ”Teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja (Pyhä Henki) voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois, minä lähetän hänet luoksenne.” (Joh. 16: 7)

   Ensimmäisenä helluntaina Pyhä Henki synnytti kristillisen seurakunnan ja siitä alkoi Pyhän Hengen aikakausi, jota elämme edelleen.  Meidän ei siis enää tarvitse odottaa Pyhää Henkeä siinä merkityksessä kuin Jeesuksen seuraajat tekivät hänen taivaaseenastumisensa jälkeen.  Pyhä Henki elää kristillisessä seurakunnassa, sen sanassa ja pyhissä toimituksissa, kasteessa ja ehtoollisessa, sekä uskovissa ihmisissä.

   Kun näin on, mistä sitten johtuu, että seurakunta ja sen tilaisuudet kiinnostavat yhä harvempia ihmisiä – onko vika seurakunnassa vai seurakuntalaisissa? Jos vikaa on, johtuu se molemmista: mehän olemme se seurakunta!

   Kristittyinä meillä on lupa odottaa, että Jumalan hyvyys jotenkin näkyy seurakunnassa, toisissa kristityissä ja meissä itsessämme. Raamattu antaa viitteitä siitä, millainen elävä seurakunta on. Hedelmistään puu tunnetaan. Pyhä Hengen hedelmiä ovat muun muassa ilo, rauha ja rakkaus (Gal. 5: 22).

   Jumalallinen rakkaus ei etsi omaansa, vaan kohdistuu muihin ihmisiin. Ilo nousee kiitollisuudesta Jumalalle. Maallisten riemujen rinnalla taivaallinen ilo tuottaa rauhan, joka kestää. Jeesus sanoo: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa.” (Joh. 14: 27)

   Pyhä Henki on myös totuudellinen. Totuus itsestä usein kirpaisee ihmistä, mutta kun siihen suostumme, antaa se mahdollisuuden muutokseen. Hengellisessä elämässä sitä kutsutaan vanhastaan parannukseksi, joka ei kuitenkaan tarkoita itsensä parantelemista vaan mielenmuutosta totuuden kohtaamisen seurauksena. ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9)

   Korona-aika on pakottanut ihmiset kääntymään sisään päin. Joudumme miettimään läheissuhteitamme ja ehkä myös suhdettamme Jumalaan ja seurakuntaan. Tämä aika muistuttaa hiljentymisestä ja rukoilemisesta. Rukous onkin useimmille helpompaa omassa ”kammiossa” kuin muiden keskellä.

   Mielenmuutosta tarvitsee koko kansakuntamme, joka nyt kärvistelee koronakriisin keskellä. Uskoakseni olemme kuitenkin vasta vaikeiden aikojen alussa.  Pyhä Henki on myös tulevaisuudessa puolustajamme ja johdattajamme, jota saamme odottaa ja rukoilla rakkaan kouluvirren 484 sanoin: ”Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä.”  Tule pian Herra Jeesus!

Juhani Räsänen

2020-05-20 08:43:42.0