Vapaaehtoistyö korona-aikana

"Kyllä ihmisen pitää osata hoitaa asiansa niin ettei tartte toisten apuu." Tän lauseen mie oon ikävä kyllä saanu toistuvasti kuulla kun oon kertonu keskusteluis olevani vapaaehtoityös. Aiemmin, asuessain Imatrala olin sielki mm seurakunnan vapaaehtosena. Miks lähin Joutsas jatkamaa?

Täysin itsekkäist syist. Ku ei oo mahollisuuttaa käyä töis, ei harrastuksis ja sosiaaliset kontaktit on valtiovallan "Voimakkast kehotukset" minimissää ni eristyneisyys alko ahistaa.

Kuten suuresti kunnioittamani isäni on viisaudessaan todennu "möröt on suurimpii aamuyöst".

Joutsan srk:ssa on erilaisii tehtävii kaikil sen toimialoil ja tekniikan mukaantulo laajentaa mahollisuuksii. Ite oon saanu tavata eri elämäntilanteis olevii joutsalaisiija oon hyvi kiitollinen näist kohtaamisist.

Diakonian antama apu ei ole pekästään materiaa: ruokakssien jakoa.Toisen kohtaamine, varsinkii nyt erityneisyyde ajas on ertyist. Ystävällisen tervehyksen sanomine , turvavälin pitäen ei kauaa vie.

Mie kummastelen sitä ku vedotaa kiireesse. Mihi meil on kiire? Vesi tulee hanast ja sähkö pistokkeest ja monen koti on täyn hilavitkuttimii minkä pitäis säästää aikaa. Mihi sitä säästetää, ellei sitte siihe et voidaa kohdata toine toisemme.

Suomalaine räp-artisti (Elastinen)sanoo biisissää: "toiset on taas nii köyhii ettei niil o muutku rahaa".Miust köyhyys voi olla myös empatian puutetta.Ei meist kukaa tääl oo tarkotettu pärjäämää yksin.Toisen elämäntilanteen ymmärtämättömyys voi johtaa arvosteluun tai jopa toisen tuomitsemiseen, josta Iso Kirja meit neuvoo ettei se oo ihmisen tehtävä.