Lue hartauskirjoitus

Sulanut kynttilä

Mennyt kesäkuu sisälsi harvinaisen pitkän hellejakson. Sen aikana moni lämmöstä nauttivakin ehti jo toivoa virkistävää sadetta ja viileämpiä kelejä. Helle vaikutti jaksamiseemme ja moneen muuhunkin asiaan riippuen siitä, olimmeko lomalla, kaupungissa vai vesien äärellä. Eräs tuttu, nuori äiti järjesti lapselleen kastejuhlan keskellä hellejaksoa ja kertoi huvittuneena, kuinka papin auton takapenkille koko päiväksi unohtunut kastekynttilä oli sulanut kuumuudessa. Hiukan sulaneena ja epämuodostuneenakin se hoiti kuitenkin tehtävänsä ja sytytettiin palamaan kohdassa, jossa luetaan Jeesuksen sanat: ”Minä olen maailman valo.”(Joh 8:12)

Ensi sunnuntai on Apostolien päivä. Keskiajalla muistettiin 29.07 erityisesti apostoli Pietaria ja Paavalia ja muistona noista kaukaisista ajoista tuo päivämäärä on nimipäiväkalenterissamme edelleenkin Pietarin ja samaan nimiperheeseen kuuluvien nimipäivä. Päivän evankeliumissa (Matt 16:13-19) Jeesus antaa Pietarille taivasten valtakunnan avaimet ja kutsuu häntä kallioksi, jolle rakentaa seurakuntansa. Tämän tehtävän hoitamisessa Pietarilla oli myös mustat hetkensä, niin kuin muillakin opetuslapsilla. Joistain heistä tiedämme Raamatun pohjalta enemmän, joistakin tuskin mitään muuta kuin nimen. Jotkut heistä kohosivat syntyvän kristillisen kirkon johtopaikoille, toiset hoitivat Jeesukselta saamansa leiviskän hiljaisesti, omalla pienellä paikallaan. Yksi heistä jätti kesken saamansa tehtävän.

Apostolien tehtävää ja omaa paikkaansa tuon perinnön jatkajana ajatellessaan ei ole kaukana ajatus, että perin hatariin käsiin on Vapahtaja uskonut suuren tehtävänsä. Jeesus teki kuitenkin valintansa tietäen, että Kristuksen valo palaa kauttamme tämän maailman helteen sulattamassa ja epämuodostuneessa kynttilässä. Jokainen Jeesuksen nimeen kastettu on kutsuttu viemään Kristuksen valoa eteenpäin oman arkemme keskellä. Jeesus muistuttaa meitä yhä uudelleen: ”Minä olen maailman valo.”

Annukka Nuto

Joutsan seurakunnan kappalainen