Lue hartauskirjoitus

”Siunaussanojen äärellä”

Pysäyttävimpiä hetkiä elämässä ovat ne, joissa multa ropisee arkun kannelle: ”Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tulla.” Raamatussa nuo sanat on kirjoitettu näin: ”Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.” (1 Moos 3:19)

Näiden sanojen äärellä syvällä sydämessä värähtää, kun ymmärrämme: jotain ainutlaatuista on lähtenyt luotamme. Jotain mikä ei koskaan enää palaa, eikä kristillisen uskomme mukaan synny uudelleen tähän maailmaan. Elämän laki on ankara: tänne synnytään ja täältä lähdetään yhden kerran. On jotenkin riipaisevaa, että samalla hetkellä kun ponnistamme ulos äitimme kohdusta ja saamme elämän lahjan, samalla hetkellä tulemme osallisiksi myös kuolemasta.

”Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tulla”, muistuttaa meitä siitä osasta, jonka ihmisinä jaamme tasapuolisesti. Olipa asuntomme ollut mökki tai palatsi niin ”maaksi sinun pitää jälleen tulla.”

Elämä on haurasta ja katoavaista, pysyvää on vain Jumalan armo ja uskollisuus, mutta juuri siinä on meille kiinnekohta. Siinä on se mikä voi kantaa kaipaavaa ja se mikä kantaa täältä lähtenyttä. Sinne minne saattajan käsi ei ulotu siellä on Jumalan armo ja uskollisuus. Siellä missä ylipääsemätön muuri erottaa meidät rakkaasta ihmisestä, siitä Jumalan mittamaton armo kantaa meidät yli.

”Jeesus Kristus, Vapahtajamme, herättää sinut viimeisenä päivänä.” Siunaussanojen viimeinen lause rakentaa sillan ylittämättömän ylitse. Kristillinen kirkko on siunannut vainajansa jo 2000 ajan siinä uskossa ja toivossa, että Jeesus Kristus herättää meidät viimeisenä päivänä. Jumalan isänkoti on uskomme päämäärä, sitä kohti kuljemme.

Pyhäinpäivän iltana syttyvät kynttilät haudoilla ja kirkoissa. Kynttilä on rukouksen vertauskuva; ylös kohoava liekki muistuttaa siitä, että rukouksessa rajat rikkoutuvat. Portti tämän ajan ja iankaikkisuuden välillä on rukouksessa auki, eikä ”korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room 8:39)

Annukka Nuto

Joutsan seurakunnan kappalainen