Uutisia

Uutislistaukseen

Lue hartauskirjoitus

10.3.2021 06.00

Ei kunniapaikkoja

Ajoittain palkitaan ansioituneita kansalaisia. Myös seurakunnassamme muistettiin alkuvuodesta pitkäaikaisia työntekijöitä ja luottamushenkilöitä. Erityisesti itsenäisyyspäivänä myönnetään arvonimiä, ylennyksiä ja kunniamerkkejä. Minullekin myönnettiin Sininen risti, mieltä lämmitti, vaikka en pystynyt juhlallisuuksiin osallistumaan toisella paikkakunnalla. Kerran osallistuin ylennystilaisuuteen, vastaanottamaan korpraalin arvoa. Silloin tunsin itseni pieneksi upseerien joukossa.

Tunnustuksiin suhtaudutaan monella tavalla. Ajattelen, että tunnustus kertoo vastuusta, jota vastaanottaja on kantanut tehtävässään yhteisten asioiden hoitamisessa, pienen kansakunnan parhaaksi. Monelle se tulee yllätyksenä: ”Enhän minä tällaista ansaitse.” Toisesta sellainen voi tuntua turhalta; on heitäkin, jotka eivät ota vastaan tunnustuksia. Yleisesti ottaen paheksuttavana pidetään kunnianosoitusten esittämistä itselle.

Kaksi Jeesuksen opetuslasta, Sebeteuksen pojat Jaakob ja Johannes, tulivat Herran luo, toiveena saada ylennys. (Mark. 10:32–45) Kunniapaikka Jumalan valtakunnassa tuntui houkuttelevalta. Itsevarmoina he olivat valmiit käymään Jeesuksen kanssa katkeraan loppuun asti ansaitakseen kunniapaikkansa. Sebeteuksen pojille ei ollut vielä selvinnyt Jumalan valtakunnan luonne: se on valtakunta, jossa Kuningas kruunataan orjantappuroilla ja kohotetaan lävistettynä ristinpuulle. Tämän Kuningas tekee meidän puolestamme, me emme samaan pysty. Tässä valtakunnassa ei ole kunniapaikkoja, jokainen pääsee siihen syntisenä, armoon suostuvana. Siellä ollaan veljiä ja sisaria.

Kristitty voi toimia vastuutehtävissä yhteiskunnassa ja voi vastaanottaa arvonimen tai kunniamerkin, ne ovat arvonannon osoituksia yhteiseksi hyväksi toimimisesta. Kunniaa ne eivät lisää Jumalan edessä. Kunnian varaan emme voi rakentaa jumalasuhdettamme, vaan pyydämme kelvata Jumalalle ansiottomina. Upseeriksi ei tarvitse toisiin nähden pyrkiä, vaan ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija.” (Mark. 10:43)

Harri Hautala, Luhangan pappi