Lue hartauskirjoitus

Palmusunnuntain taulu

Kun katsot Joutsan kirkon alttaritaulua, näet kaikkein eniten esillä olevan kuvan Jeesuksesta: kärsivä Messias ristinnaulittuna. Toinen hyvin yleinen alttarikuva on kuva Jeesuksesta hyvänä Paimenena. Lempeä Jeesus, eksynyt karitsa nostettuna hartioille, paimensauva kädessään kantaa löydettyä kotiin. Jos mietimme tuntemiamme kirkkoja, varmaan aika monta eri Raamatun kertomusta löytäisimme alttaritauluista. Ensi sunnuntain evankeliumissa (Matt 21:12-17) rahanvaihtajien pöydät kaatuvat temppelissä ja kyyhkysten myyjien jakkarat lentävät kuin siivet saaneina. Mitä Jeesus oikein tekee? Löytyneekö kirkkoa, jossa tämä kertomus olisi alttarimaalauksena? Kuva Jeesuksesta menee niin sanotusti mukavuusalueemme ulkopuolelle.

Palmusunnuntaista alkaa kärsimysviikko, hiljainen viikko, pääsiäisviikko, millä nimellä nyt sitä kutsummekaan. Vahvat tunteet nousevat pintaan niin opetuslapsilla kuin heidän Mestarillaan. Millaisen taulun tästä saisi? Varmasti pitäisi käyttää voimakkaita värejä kuvaamaan  voimakkaita tunteita. Ei mitään hentoa ja hailakkaa; paljon punaista, keltaista ja vihreää kuvaamaan Jeesuksen vihastumista, rahanvaihtajien ärtymystä ja lasten riemua.

Keskeisellä sijalla Palmusunnuntain taulussa olisi toivo ja odotus. Se kuvastuisi temppeliin tulleiden sokeiden ja rampojen kasvolta, sillä se joka Jeesusta lähestyi, tiesi saavansa avun. He eivät olleetkaan Luojan erehdyksiä tai muita suurempia syntisiä, vaan Hänen rakastamiaan ainutkertaisia ihmisiä. Taulussa Jeesus kaiken tuon väentungoksen keskellä katsoisi kiinteästi ulos taulusta. Katsoisi ikään kuin sieltä temppelistä, kaiken hälinän keskeltä ja yhtäkkiä huomaisi taulun katsojan; näkisi sinut ja minut. Hän ojentaisi kätensä suoraan eteen, käsi kurottuisi ulos taulusta tarttuakseen käteemme. Ota luottavaisesti Vapahtajan kädestä kiinni ja rukoile Palmusunnuntain pyyntö: ”Hoosianna, Herra auta minua, Herra pelasta minut!”

Annukka Nuto

Joutsan seurakunnan kappalainen