Lue hartauskirjoitus

Syksyn pikku pääsiäinen

Ensi sunnuntain otsikko on ”Jeesus antaa elämän.” Huomaan monesti ajattelevani tämän otsikon alla, että se voisi olla sijoitettu parempaan vuodenaikaan. Juuri silloin kun ympärillä kukat ovat jo parhaimpansa antaneet, koivujen lehdet kellastuvat ja pihalla ei enää viitsi mitään tehdä, kun peli näyttää menetetyltä, juuri silloin meitä muistutetaan uudesta elämästä. Kevät ja pääsiäisaika olisi otollisempi tälle otsikolle, näin moni on ajatellut ja tämä sunnuntai onkin saanut lempinimen ”syksyn pikku pääsiäinen”.

Emmekö me juuri luopumisen hetkellä tarvitse muistutusta uudesta elämästä? Me elämme samassa vuodenkierrossa kuin muukin luomakunta, mutta luopumisen hetket eivät kysy tulessaan onko syksy vai kevät. On paljon sellaista, joka on vain otettava vastaan siinä kohden elämää, jossa se kohdalle annetaan. On taivuttava asioitten edessä, jotka eivät enää muuksi tai ainakaan paremmaksi  muutu. Juuri silloin meitä muistutetaan: Jeesus antaa elämän.

Sunnuntain evankeliumissa (Joh 5: 19-21) Jeesus sanoo: ”Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.” Jeesus alleviivaa sitä, että hän ja Isä Jumala ovat yhtä. Millaisin silmin Jumala maailmaamme katselee, samoin katselee myös Jeesus. Millaisin ajatuksin Isä Jumala sinua ajattelee, samoin ajattelee myös Jeesus. Missä Jumala haluaa sinut nähdä, sinne Jeesus haluaa sinut johdattaa.

Syksyn pikku pääsiäinen on kuin valonsäde syksyn pimeneviin iltoihin. Kristityn elämässä pimeimpäänkin hetkeen loistaa valo, vaikka joskus himmeänäkin. Tarina kertoo vanhasta papista, joka saarnasi iankaikkisesta elämästä näin: ”Iankaikkinen elämä on sitä, että mäen alla uskotaan tien jatkuvan vaaran laeltakin.”

Annukka Nuto

Joutsan seurakunnan kappalainen