Hartauskirjoitus 1.3.2023

Ensi sunnuntain eli toisen paastonajan sunnuntain aihe käsittelee taistelua pimeyden valtoja vastaan. Markuksen yhdeksäs luku kertoo, että opetuslapset olivat yrittäneet ajaa pahan hengen pois sairaasta pojasta. Syy, miksi me emme kohtaa yhtä voimakkaita pahoja henkiä on siinä, että elämme hyvin vakaassa kristillisessä maassa. Maassamme on jo vuosisatoja käännytty Jumalan puoleen. Silloin paha voima ei näyttäydy niin räikeällä tavalla kuin Jeesuksen aikaan.

Mutta meidän maassamme paha voima näyttäytyy tavallisesti paljon lievemmin ja se tarkoittaa käytännössä vielä ovelammin. Paha henki voi esiintyä vaikkapa kiusaajan, houkuttelijan tai valehtelijan roolissa. Se voi pyrkiä jopa hengellisyyden vaatteissa saamaan ihmisiä uskomaan johonkin muuhun kuin Raamatun sanomaan. Elämän varrella seurakunnan tilaisuuksien ulkopuolella olen huomannut, että joskus järkevät ihmiset uskovat mieluummin mihin tahansa taikakaluun kuin siihen Raamattuun, josta puhuttiin ja johon uskottiin jo rippikoulussa.

Meidän on siis rukoiltava enemmänkin sitä, että paha henki ei saisi kiusaajan ja eksyttäjän roolissa valtaa meihin. Siihen auttaa vain rukous. Siinä vaikuttaa vain se, että me jättäydymme Kristuksen käsiin. Kun paha voima on näkymätön henki, niin kuvittelepa vain, minkälaiset aseet näkymättömällä sielunvihollisella on. Ei hänen tarvitse nukkua ja hän kulkee vaikka seinien läpi joka paikkaan. Jos kaikki ihmiset Suomen maassa laiminlöisivät uskonelämän hoitamisen ja rukouksen, seurauksia alkaisi näkyä pian. Onneksi maassamme vielä rukoillaan.

”Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella”, sanoi Jeesus. Siinäkin on nähtävässä pahan voiman väkevyys. Jopa itse Jumalan Poika kääntyi rukoillen Isän puoleen. Hän, jonka voima on niin väkevä, että voi sanallaan herättää vaikka kuolleen. Hänkin rukoili Isää, joka on taivaassa. Oman rukouksemme väkevyys tai linjakas muotoilu ei ole tärkeää. Tärkeintä vain on, että me uskomme Herramme apuun.

Erkki Viinikainen
Eläkepastori