Hartauskirjoitus 15.3.

Saksalainen materialistifilosofi Ludvig Feuerbach kirjoitti: ”Ruoka on ihmisen kasvatuksen ja eetoksen perusta. Jos haluatte parantaa ihmisiä, antakaa heille parempaa ruokaa synnin vastaisten julistusten sijaan. Ihminen on sitä mitä hän syö.” Samoja sanoja käytti Juice Leskinen Sika-laulussaan ivaillessaan jouluun liittyvää mässäilykulttuuria.

Vaikka Juice osui oikeaan ylensyönnin osalta, ihmisestä ei tule sikaa kinkkua syöden. Vastaavasti ihmisyytemme ei jalostu vegaaniruualla. Terveellinen ruoka kohtuullisesti nautittuna on paikallaan. Ihmisen arvo ei riipu siitä mitä hän syö tai on syömättä. Paastonaika tosin kehottaa meitä tutkimaan missä asemassa vatsan tarpeet ovat elämässämme. On myös hyvä miettiä ja säännöstellä sitä, millä täytämme mielemme jatkuvassa informaatio-, uutis- ja sometulvassa.

Raamatussa syöminen liittyy hengelliseen todellisuuteen yllättävillä tavoilla. Profeetoille annettiin tehtäväksi syödä Jumalan sanat (Hes. 2: 8, 3: 3, Ilm. 10: 10). Kun Jeesusta kiusattiin ruoalla paaston aikana, hän vastasi kiusaajalleen: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.”

Jumalan sanan nälästä puhutaan, kun ihminen tulee Raamatusta niin vaikutetuksi, että haluaisi ahmia sitä yhtenään. Rippikoulun aikaisessa Raamatussani on paikoin enemmän alleviivattuja kuin alleviivaamattomia kohtia. Sellaisen innoituksen kun saisi Raamatun lukemiseen vielä ikämiehenä!

Ensi sunnuntain evankeliumissa Jeesus puhuu itsestään ”elämän leipänä”. (Joh. 6: 35) Hieman myöhemmin (Joh. 6: 54) Jeesus sanoo merkilliset sanat: ”Sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Monet Jeesuksen oppilaat loukkaantuivat tähän puheeseen ja vetäytyivät hänen seurastaan. Pääsiäisaterialla ehtoollisen asettaessaan Jeesus puhui uudelleen ruumiinsa syömisestä ja verensä juomisesta.

Ehtoollinen on jotakin paljon enemmän kuin vertauskuva. Siinä toteutuu ihmisen ja Kristuksen välinen salainen yhteys. Ihminen ei olemukseltaan jumalallistu, vaikka tulee osalliseksi jumalallisesta luonnosta. Ihminen ei tässäkään merkityksessä muutu siksi mitä hän syö. Martti Lutherin sanoin tapahtuu onnellinen vaihtokauppa: ”Herra Jeesus Kristus, sinä olet minun vanhurskauteni ja minä olen sinun syntisi: Sinä olet ottanut kantaaksesi sen mikä on minun ja antanut minulle sen mikä on sinun.”

Juhani Räsänen