Hartauskirjoitus 6.3.2024

Levähdyksen paikka

Ihmisyyteen kuuluu, että etsimme virkistystä – kukin omalla tavallaan, omien tarpeittensa ja mieltymystensä mukaan. Mutta samalla tiedämme, että on joitakin yleisinhimillisiä asioita, jotka useimmille meistä merkitsevät virkistystä: ruumiin ravinto, lepo, hengen ravinto ja ilo.

Tulevaa sunnuntaita on kutsuttu virkistyssunnuntaiksi tai leipäsunnuntaiksi. Se on levähdyksen päivä meneillään olevan paastonajan puolessa välissä. Leipä puolestaan on paljon esillä Raamatussa. Jeesus käytti puheissaan usein viljaa ja leipää vertauskuvina. Jeesus halusi opettaa opetuslapsilleen vielä enemmän kuin vain kunnioittamaan leipää. Jakamallaan leivällä hän ei vain halunnut täyttää seuraajiensa vatsat fyysisellä muonalla vaan lisäksi ruokkia heidän sielunsa. Lopulta Jeesus sanoi itse olevansa elämän leipä.

Mitä ravintoa me nautimme? Se on myös syvempi kysymys. Se laajenee siihen, minkä varassa lopulta elämme ja mistä saamme sisällön ja suunnan elämäämme. Tähän kohdistuu Jeesuksen puhe itsestään elämän leipänä.

Jeesus tulee elämän leipänä osaksemme ja ravinnoksemme monella tavalla. Hän tulee Raamatun sanan ja erityisesti evankeliumin sanan kautta elämän leipänä meille. Kristus on itse läsnä sanassaan, vaikuttaa siinä ja sen kautta meissä. Synnyttää uuden elämän: uskon, toivon ja rakkauden.

Mutta Jeesus tulee elämän leipänä myös ehtoollisessa. Ehtoollispöytä onkin käytännöllinen ja pyhä latauspaikka meille. Siinä voimme saada maistaa Jumalan hyvyyttä ja varmistua anteeksiannosta. ”Tulkaa, Isäni siunaamat!” Teidät on nähty, heikkoutenne ja vahvuutenne tiedetään. Synnit annetaan anteeksi. Tulkaa ja eläkää Jumalan siunauksen varassa. Se siunaus kantaa, ohjaa ja varustaa.

Hanna Laakso

Joutsan seurakunnan kirkkoherra