Hartauskirjoitus 20.3.2024

Hoosianna, oi auta!

Mitä Jeesus ajatteli ja tunsi, kun palmunoksia ja vaatteita heittelevä kansanjoukko huusi hoosianna ja toivotti hänet Jerusalemiin.

Osasiko hän iloita, kun tiesi ettei tästä lopulta mitään hyvää seuraa. Pian hänet vangitaan, kidutetaan, tuomitaan ja tapetaan ristillä. Jopa parhaat ystävät väistyvät syrjään.

Harva meistä haluaa tietää etukäteen omat päivänsä, millaiseksi ne muotoutuvat. Ei varsinkaan silloin, jos edessä on vaikeuksia, sairautta tai muita menetyksiä. On parempi elää tätä hetkeä ja iloita siitä.

Ennalta arvaamaton saa ihmisen mielen turvattomaksi, pelkojen haamut väijyvät mielessä. Monta kertaa -onneksi-, pelot osoittautuvat vääriksi, eivätkä ne toteudukaan. Järjen ääni ja tunteen ääni vaihtelevat ihmismielessä, mikä hankaloittaa oloa. Kun vaikeuksien, vaikkapa sairauden kohdatessa tuntee pelkoa ja heikkoutta, avuttomuutta, voi opetella turvautumaan toiseen ihmiseen ja Jumalaan.

Vertainen on ihminen, joka on kokenut jotain samaa kuin itse. Vertaiselta voi saada rohkaisua. Myös itsestä voi tulla tuki jollekin toiselle. Monet auttajat, ammattilaiset, lääkärit, hoitajat, mielen asiantuntijat voivat myös auttaa meitä.

Jeesus jäi monin tavoin yksin kamppailemaan. Hän turvasi Jumalaan. Yhteys Jumalaan oli toisenlainen kuin meillä ihmisillä, parempi, ehyempi. Vai entäpä jo hän kuitenkin myös koki samoja pelkoja, yksinäisyyttä, huolta. Tästä evankeliumit myös kertovat. Ja siksi hän voi olla kanssamme, elämän koettelemuksissa, mutta olla jakamassa myös elämäniloisia hoosiannahetkiä. Haparoivalla ja heikolla uskolla voimme Jeesukseen turvata ja iloita, että hän on tullut pelastajaksemme.

Timo Pietilä